Lirieke: Zen Cafe. Mies Jonka Ympá¤riltᤠTuolit Viedá¤á¤n.
Se ei ka¤tellessa¤ katso silmiin
jos se puhuu niin se puhuu hiljaa
sil on hiukset niin kuin heina¤pelto
talven ja¤lkeen huhtikuussa
Jos se ka¤velee sen jalat liikkuu
ja sen ka¤det menee takin taskuun
siel on tupakat ja tikkuaski
lompakko on housun taskussa
Mies jonka ympa¤rilta¤ tuolit vieda¤a¤n
mies jonka etunimi mieleen ei ja¤a¤
mies jonka kasvot ovat raastinrautaa hioneet
Mies jonka ympa¤rilta¤ tuolit vieda¤a¤n
mies jonka sukunimi mieleen ei ja¤a¤
mies jonka talossa on suorat seina¤t ja tapetit
Se ei hymyile ja jos se nauraa
se on useimmiten va¤a¤ra¤ paikka
se on elokuvan loppukohtaus
sankari saa vihdoin naisen
ta¤lle naiset eiva¤t juuri niiaa
mies ei liehittele eika¤ riiaa
se on va¤ha¤n etta¤ yksi tanssi
sitten ehka¤ viela¤ saatille
Mies jonka ympa¤rilta¤ tuolit vieda¤a¤n...
Jos se itkee, sen silma¤t kostuu
ja ka¤det nyrkkiin puristuu
Jos se puhuu, niin se puhuu hiljaa
ja katse hiekkaan sekoittuu
Mies jonka ympa¤rilta¤ tuolit vieda¤a¤n...
jos se puhuu niin se puhuu hiljaa
sil on hiukset niin kuin heina¤pelto
talven ja¤lkeen huhtikuussa
Jos se ka¤velee sen jalat liikkuu
ja sen ka¤det menee takin taskuun
siel on tupakat ja tikkuaski
lompakko on housun taskussa
Mies jonka ympa¤rilta¤ tuolit vieda¤a¤n
mies jonka etunimi mieleen ei ja¤a¤
mies jonka kasvot ovat raastinrautaa hioneet
Mies jonka ympa¤rilta¤ tuolit vieda¤a¤n
mies jonka sukunimi mieleen ei ja¤a¤
mies jonka talossa on suorat seina¤t ja tapetit
Se ei hymyile ja jos se nauraa
se on useimmiten va¤a¤ra¤ paikka
se on elokuvan loppukohtaus
sankari saa vihdoin naisen
ta¤lle naiset eiva¤t juuri niiaa
mies ei liehittele eika¤ riiaa
se on va¤ha¤n etta¤ yksi tanssi
sitten ehka¤ viela¤ saatille
Mies jonka ympa¤rilta¤ tuolit vieda¤a¤n...
Jos se itkee, sen silma¤t kostuu
ja ka¤det nyrkkiin puristuu
Jos se puhuu, niin se puhuu hiljaa
ja katse hiekkaan sekoittuu
Mies jonka ympa¤rilta¤ tuolit vieda¤a¤n...
Zen Cafe
Gewilde versoeke