Lirieke: Maj Karma. Pakko.

Aamuyo ja autiota,
ei ees tuulta Kauppatorilla.
Me ei tunnettu toisiamme, mika sa oot,
taisit ajatella.

Suomenlinnan lautat ei liikkunu,
ei voitu paeta, piti erota.
Ma en tajunnu miksei me nukuttu siina laiturilla.

Katkennein siivin,
pois kavelin.
Katkennein siivin.

Jos saan olla sun lahella,
ei pimeys tunnu edes yolla.
Jos saan olla sun lahella,
ei pimeys tunnu edes yolla.

Viela kortteli, tai pari yhdessa, tai pari yhdessa,
otin kadesta, mut sa irrotit,
ja se satutti.
Mietin mita sanoa ja heti loytyi jumalauta,
mutta jatin sanomatta.

Katkennein siivin,
pois kavelin.
Katkennein siivin.

Jos saan olla sun lahella,

ei pimeys tunnu edes yolla.
Jos saan olla sun lahella,
ei pimeys tunnu edes yolla.

Mun on pakko loytaa sut,
mun on pakko loytaa,
mun on pakko loytaa sut,
mun on pakko loytaa.

Tulevan rakkaan, tarkemmat tuntomerkit
painakaa ne, mieleenne.

Jos saan olla sun lahella,
ei pimeys tunnu edes yolla.
Jos saan olla sun lahella,
ei pimeys tunnu edes yolla.

Mun on pakko loytaa sut,
mun on pakko loytaa,
mun on pakko loytaa sut, jostakin,
mun on pakko loytaa.

Mun on pakko loytaa sut, jostakin,
mun on pakko loytaa.
Mun on pakko loytaa sut, jostakin,
mun on pakko loytaa.