Lirieke: Kotiteollisuus. MináƒÂ¤ Olen.

Joku vaihtaa a¶isin la¤hikauppojemme nimia¤,
a¤idit synnytta¤va¤t lapsia joiden puhetta emme ymma¤rra¤,
kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeilta¤,
neidon jonka kupeet huokuvat, nyt, ikuista kylmyytta¤.

Ja se mies,
Jussi seisoo yksin suon laidalla,
on kuokka pudonnut,
ra¤ka¤ valuu hikisella¤ poskella.
Eika¤ mies tieda¤ mita¤ tehda¤, mihin menna¤ nyt,
on silla¤ kylma¤a¤, kylma¤a¤ kuten sisa¤lla¤ni on.

CHORUS:
Mutta mina¤ olen ja ela¤n ja hengita¤n,
yhta¤ suurta jumalaa,
ela¤ma¤nhalua.
Sen temppeleina¤ toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien va¤rivalot.
Mutta mina¤ olen ja ela¤n ja hengita¤n,
yhta¤ suurta jumalaa,
ela¤ma¤nhalua.
Sen temppeleina¤ toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien va¤rivalot.

Katson ulos ikkunasta,
en na¤e iloa ta¤a¤lla¤.
Levinneita¤ hiekkalaatikoita,
ra¤ka¤isia¤ la¤hikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden ya¶n toivoja,
jotka poistuvat aamulla,
ennen kuin lapset hera¤a¤va¤t.

Anna minulle ka¤tesi,
anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin ja¤a¤ ta¤ha¤n,
kylma¤a¤n ela¤ma¤a¤n.
Ta¤ha¤n pa¤iva¤a¤n jossa kaikuvat patsaisen jylha¤t a¤a¤net,
jossa syntynyt kulkee kuolleena,
etsien hautapaikkaansa.

CHORUS

Niin kaunis on kuun sirppi,
niin raikas on syksyn sateen ja¤lkeinen tuoksu.

Kuka ta¤a¤lla¤ komentaa?
keta¤ ta¤a¤lla¤ totellaan?
Kahta suurta jumalaa,
ahneutta ja rahaa.
Joiden temppeleina¤ toimivat pa¶rssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien va¤rivalot.
Kuka ta¤a¤lla¤ komentaa?
keta¤ ta¤a¤lla¤ totellaan?
Kahta suurta jumalaa,
ahneutta ja rahaa.
Joiden temppeleina¤ toimivat pa¶rssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien va¤rivalot.

CHORUS