Lirieke: Korpiklaani. Korvesta Liha.

:
Tuhannen kerran varhasella
Pyytoon lahto piukupakkasella
Valkosarven viemana
Turkkipalttoon kiertynna

Kivel' isol' salasella
Pyytoonnet on aneltunna
Verikarvat uhrattunna
Kalloluut kaivettunna

Riistahirvas urahtelee
Viimesen kerran avaa aistinsa
Tunteakseen kuolon polton
Eran kolkon kohtalon

Sysi korpin vietyhella
Korpeen kuusten reunahille
Teuraskatse silminansa
Mieli miehen tappajana

Sielta riekon siipien alta
Pois tulen liekeista
Herra suurinkin vain noyra renki
Puupalttoo kohta mustaa maan tomua
Helkkyy helyt ja valkkyy kolikot,
Mitapa hankit maan povessa?
Itse on tapettava korvesta liha
Ja jokaisen haavansa nuoltava

Ei Korpi tartte pyytomiesta
Niin kun pyytomies korpensa
Ei ukko hakkaa pakkasella
Ei jyrise mannut kuutamolla

Kivel' isol' salasella
Pyytoonnet on aneltunna
Verikarvat uhrattunna
Kalloluut kaivettunna