Lirieke: Enochian Crescent. Oceanus On The Dry Land.

Churning becomes the seas and oceans
Reverence to a most soverign frown
And to a swelling pulse
That tears the empires down
Circumstances
Pen the notes for chaos' dances
And weave destruction's gown
Blackguard this art of war
Stranded, but standing proud
Daring to blaspheme so loud
An effigy of pain - this scorn springs from afar

KA¤tken maan kasvot vesiini
Kuin kuolleena kA¤velen
En koskaan hautaan ehdi
Puhun suilla vainajien
Kun henget huutaa
Huulet mustaa vuotaa
Vahvaa verta riivattujen
Vain hukkuneilla on valtaa
Tukehtua voi kuivalla maalla
Tavalla henki karkaa, olevaisuudesta pois taivaltaa

Raise your arms up
Mouldy claws towards silent air
A deep green army
Malign entourage with an empty, black stare

Antiphonal response
A bellowing trance
Rousing them from a hideous lair
Wroth, braying and writhing about
I am breeding thunder
The dry land will drown under
My perilous kin - acolytes most devout

Arvet syvA¤t kuin valtameri
EnempA¤A¤ vuotaa voi en
Olen tA¤ynna sieluja
Kuolaan pois veden ja veren
Ja henget huutaa
Mustan lihan tulvaa
Kuoro turvonneiden
SA¤estA¤A¤ sielunsyA¦nnin humalaa
En kovan maan pA¤A¤llA¤
EnkA¤ vihatulla jA¤A¤llA¤
Ole oceanus - harhainen jumala