Lirieke: Don Huonot. Kunhan Kuluu Viisi Vuotta.

san. kalle ahola
sav. kie von hertzen & ahola
olitte kummatkin seitsemantoista
kun loysitte sen suuren kultaisen avaimen
tuntuu kuin siita ikuisuus olisi
vaikka vain viisi vuotta kulunut on
harmaahiuksinen portinvartija hymyili teille ja kumarsi syvaan
hopeisen portin takana odotti kaupunki jolla on jumalan kasvot
jokaisen sekunnin mukana muuttuvat muistot
menneet puheet ja asiat
pienesta pussista kauneutta pulittaa saa sakillisen rumuutta
ootteko nahneet jo tarpeeksi uskoaksenne todeksi kaupungin
jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina
kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin
jolla on jumalan kasvot

ei tarvita rahaa, ei loitsujakaan, se kultainen avain on aika
ei tarvita karttaa, ei kompassia, hopeinen portti on mukananne
ja se harmaahiuksinen portinvartija lahjottavissa on avaimella
jos vain loydatte sen naiden vuosien jalkeen
naiden vuosien, jotka hioivat sarmat, repivat siivet
naiden vuosien jotka kovalla kadella
kouluttivat itsepaisia oppilaitaan
kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin
jolla on jumalan kasvot
ootteko nahneet liikaa uskoaksenne todeksi kaupungin
jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina kymmenen vuoden kuluttua
ei tarvita karttaa, ei kompassia...