Lirieke: Catamenia. VIII The Time Unchained. Tuhon Oma.

Se valo, jonka nain oli himmea, silti se minut sokaisi
On maailmani nyt sysimusta, en taivaan sineen ylla

On turhaa toivoa rukoilla, koska ihminen itsensa tuhoaa
Pian ei nae ihminen toista, ihmista pystyssa kulkevaa

Nain ollen jaamme kohtalomme - tuhota saa puolestamme
Uudelleenrakentaa tan tunteettoman maan
Synnin portit taas avaamme - tuhota saa puolestamme
Uudelleenkansoittaa tan katkeruuden maan

Tulin sokeaksi totuudelle, kuuroksi valheille
Nyt puhun jarkea mutta aaneni ei kuulu

Saatana!

Taten julistan alkaneeksi, tuhon taydellisen ihmiskunnan
Kun ihmisen mieli on musta, se kaiken elaman myrkyttaa

Perkele! Saatana! Perkele!

Olkoon siis tuhoon tuomittu, tama julma maa
Tuhon oma, vangittu, jalkensa jattakoon

Saatana! Perkele! Vittu Saatana!