Lirieke: Catamenia. Perinto Pohjolan.

Suruhuntu yllA¤ naisen nuoren, raskain tyA¶ edessA¤A¤n
Riistetty ovat tulevat vuodet, poistunut on mies viereltA¤A¤n
Rintamalle lA¤hti miehet, puolesta maan ja vapauden
JA¤lkeen jA¤i vaimot, lapset, pelA¤ten ja kaivaten

TA¤ytti maamme virrat ja jA¤rvet, veri oman kansan
Vaan ei taipunut alla vihan vieraan vallan
Saapui valloittaja hukkuakseen omaan miekkaan
Maatamme ei meiltA¤ ota kukaan, ei koskaan

KylmA¤ tuuli pohjolan, kantoi viestiA¤ kuoleman
Menneet ovat miehet nuo, saapuneet isiensA¤ luo
Taistoon urheasti kA¤vivA¤t, pelottomana kaatumaan

Matkaan jA¤i heistA¤ moni, toivat kotiin vapaan maan

VeressA¤mme, muistoissamme, kA¤y luonto taistelijan.
IsA¤mme meille tien nA¤ytti, perinnA¶n pohjolan.