Lirieke: Cadacross. Turmion Taival.
MA¤ veriset kentA¤t aamunkoissa saavutin
rikin katku peitti lA¶yhkA¤n ruumiin mA¤dA¤nneen
NA¤in miesten kaatuvan mA¤ tuoksinassa taistelun
kuin koirat he vuosivat IsA¤nmaansa puolesta
Raivoavan hA¤rA¤n lailla taisteluun mA¤ kA¤yn
ja huudan "Kuole Saatana!"
Verenmaku suussani ma syoksyn turmioon...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mA¤ kaaduin miekka sydA¤messA¤in
tunsin tuskaa suloista ja kipua viiltA¤vA¤A¤
kun liekit Helvetin ruoski haarniskaani
Raivoavan hA¤rA¤n lailla taisteluun mA¤ kA¤yn
ja huudan "Kuole Saatana!"
Verenmaku suussani ma syoksyn turmioon...
Viel' kerran mA¤ nostan mun verisen pA¤A¤ni ja raivoan taivaisiin
viel' kerran mA¤ kiroan taivaiset vallat ja suon niille Helvetin
Ruhjottu, raiskattu, verinen ruumiini on jA¤tetty mA¤tA¤nemA¤A¤n
kohtaan katseen mA¤ Tuonelan Herran porteilla Helvetin
SilmA¤t nuo tappavat nA¤A¤n, mA¤, Kuoleman Enkelin
Nuo kuolaavat Helvetinkoirat raastavat sieluni...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mA¤ kaaduin miekka sydA¤mmessA¤in
Tunsin tuskaa suloista kun maailma hiipui pois
jouduin nA¶yrtymA¤A¤n mA¤ eessA¤ julman kohtalon
Pimeys peitti valon mielessA¤ni mun
Miekka sydA¤messA¤ni kentille nyt jA¤in
Portit Helvetin eessA¤in aukeni
Tulisen meren rannat ovat kotini ja ikuisuuteni
rikin katku peitti lA¶yhkA¤n ruumiin mA¤dA¤nneen
NA¤in miesten kaatuvan mA¤ tuoksinassa taistelun
kuin koirat he vuosivat IsA¤nmaansa puolesta
Raivoavan hA¤rA¤n lailla taisteluun mA¤ kA¤yn
ja huudan "Kuole Saatana!"
Verenmaku suussani ma syoksyn turmioon...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mA¤ kaaduin miekka sydA¤messA¤in
tunsin tuskaa suloista ja kipua viiltA¤vA¤A¤
kun liekit Helvetin ruoski haarniskaani
Raivoavan hA¤rA¤n lailla taisteluun mA¤ kA¤yn
ja huudan "Kuole Saatana!"
Verenmaku suussani ma syoksyn turmioon...
Viel' kerran mA¤ nostan mun verisen pA¤A¤ni ja raivoan taivaisiin
viel' kerran mA¤ kiroan taivaiset vallat ja suon niille Helvetin
Ruhjottu, raiskattu, verinen ruumiini on jA¤tetty mA¤tA¤nemA¤A¤n
kohtaan katseen mA¤ Tuonelan Herran porteilla Helvetin
SilmA¤t nuo tappavat nA¤A¤n, mA¤, Kuoleman Enkelin
Nuo kuolaavat Helvetinkoirat raastavat sieluni...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mA¤ kaaduin miekka sydA¤mmessA¤in
Tunsin tuskaa suloista kun maailma hiipui pois
jouduin nA¶yrtymA¤A¤n mA¤ eessA¤ julman kohtalon
Pimeys peitti valon mielessA¤ni mun
Miekka sydA¤messA¤ni kentille nyt jA¤in
Portit Helvetin eessA¤in aukeni
Tulisen meren rannat ovat kotini ja ikuisuuteni
Cadacross
Gewilde versoeke