Lirieke: Apulanta. Kadut.
Tulit vastaan kadulla joukossa ihmisten
Liikaa nA¤hneet silmA¤s katsoi ei mistA¤A¤n vA¤littA¤en
MA¤ huomaan kuinka sA¤ pelkA¤A¤t jonkun taas lA¶ytA¤vA¤n
Kilpesi ainoon halkeeman
Huutaa on kenenkA¤A¤n aivan turhaa
SillA¤ ketA¤A¤n ei kaupunkimme kuule kuitenkaan
Yksin on helpompi pA¤A¤stA¤ karkuun
Kun pitA¤isi juosta kauemmas kuin koskaan aiemmin
Pimeys ei koskaan saavu yksin luoksesi
Se kantaa sylissA¤nsA¤ Sinun kyyneleitA¤si
MA¤ tiedA¤n ettet tahdo kenenkA¤A¤n huomaavan
Kuinka Sinunkin veres vuotaa
MA¤ tiedA¤n ettet tahdo kenenkA¤A¤n lA¶ytA¤vA¤n
Kilpesi ainoota halkeemaa
Liikaa nA¤hneet silmA¤s katsoi ei mistA¤A¤n vA¤littA¤en
MA¤ huomaan kuinka sA¤ pelkA¤A¤t jonkun taas lA¶ytA¤vA¤n
Kilpesi ainoon halkeeman
Huutaa on kenenkA¤A¤n aivan turhaa
SillA¤ ketA¤A¤n ei kaupunkimme kuule kuitenkaan
Yksin on helpompi pA¤A¤stA¤ karkuun
Kun pitA¤isi juosta kauemmas kuin koskaan aiemmin
Pimeys ei koskaan saavu yksin luoksesi
Se kantaa sylissA¤nsA¤ Sinun kyyneleitA¤si
MA¤ tiedA¤n ettet tahdo kenenkA¤A¤n huomaavan
Kuinka Sinunkin veres vuotaa
MA¤ tiedA¤n ettet tahdo kenenkA¤A¤n lA¶ytA¤vA¤n
Kilpesi ainoota halkeemaa
Gewilde versoeke